Miksi perustin Gentsin.
Kirjoittanut: Jenny Rydhström
Päädyin tälle alalle sattumalta. Minä ja kaksi serkkuani päätimme ryhtyä yrittäjiksi, mutta emme tienneet vielä, mille alalle. Oma isäni oli koko elämänsä taistellut kertakäyttöisten höylien kanssa, ja vessapaperitupot hänen kasvoillaan olivat arkipäivää aamiaisella. Gillette toki löytyi ruokakaupasta jo 2000-luvun alussa, mutta jos halusi hieman enemmän tyyliä ja laatua kuin muovihöylä tarjosi, piti lentää lähimpään metropoliin löytääkseen valikoiman, joka olisi nimensä arvoinen. Täydellinen syy perustaa oma yritys!
Alusta asti Gentsin tarkoitus oli olla kuin portti maailmalle. Meillä piti kuulua suurkaupunkien syke ja tuoksua kaukaisten markkinoiden aromit. Käytimme kaiken aikamme selaamalla foorumeita tiedon ja tuotevinkkien perässä, soitimme jakelijoille ja yritimme pärjätä kiinan, espanjan ja englannin kielten sekamelskalla.
Alku yrittäjänä oli juuri tällaista. Olin tullut (no, melko) hohdokkaasta elämästä verojuristina Tukholmassa ja New Yorkissa, mutta nyt työskentelin varastolla Helsingborgin pikkukaupungissa. Ja nautin siitä täysin rinnoin – taloudellista tilannetta lukuun ottamatta. Kasvava yritys syö rahaa, ja se mitä mahdollisesti jäi vuoden lopussa, vei Verovirasto. Yrittäjän elämä ei ollut ruusuilla tanssimista, mikä sopi minulle mainiosti. ”Lohikäärme ei nouse myötätuulessa vaan vastatuulessa” on aina ollut mottoni. Ja kylläpä sitä vastatuulta riitti!
En koskaan pyytäisi ketään tekemään sellaista, mihin en itse ole valmis, joten ne ensimmäiset vuodet henkilökunnan wc:n siivouksessa olivat todella hyvä sijoitus.
Meitä huijasivat kiinalaiset, jouduimme pankki- ja laskuhuijausten kohteeksi, ajauduimme tavaramerkkikiistoihin, riitelimme liiton kanssa mitättömistä asioista, kinastelimme toimittajien kanssa, kinastelimme keskenämme (minä ja serkut), haastoimme Suomen valtion oikeuteen ja siivosimme henkilökunnan wc:t (koska kaikki rahat menivät kasvuun, siivouspalveluun ei ollut varaa).
En koskaan pyytäisi ketään tekemään sellaista, mihin en itse ole valmis, joten ne ensimmäiset vuodet henkilökunnan wc:n siivouksessa olivat todella hyvä sijoitus. Yksikään Gentsin työntekijä – ja tarkoitan todella yksikään – ei ole edes kohottanut kulmakarvaansa, kun olen pyytänyt viemään roskat, siivoamaan asiakkaan oksennukset (kyllä, eräs ei pitänyt hajuvedestä), inventoimaan varastoa pakkasessa tai kun olen pyytänyt toimistoväkeä työskentelemään iltakymmeneen aatonaattona ja palaamaan taas aamuseitsemältä joulupäivänä. Johtajana on itse asetettava rima, ja silloin henkilökunta seuraa helposti perässä.
Kaiken tämän työn tuloksena syntyi valikoima, joka miesten maailmassa on vertaansa vailla Ruotsissa – ja melkeinpä koko maailmassa. Kasvu kiihtyi, työntekijämäärä moninkertaistui ja liiketoimintamalliin lisättiin uusia osa-alueita. Yhtäkkiä meillä oli verkkokaupan lisäksi myös kivijalkamyymälöitä ja myimme omia tuotemerkkejämme NK:lle ja Åhlensille. Juuri päättyneen tilikauden liikevaihto oli 88 miljoonaa.
Isäni menehtyi veneturmassa muutama vuosi Gentsin perustamisen jälkeen. Vieläkin sydäntä vihlaisee, kun keski-ikäiset miehet (isäni oli 57 menehtyessään) soittavat tai lähettävät sähköpostia asiakaspalveluun kysyäkseen neuvoa ongelmiinsa – oli kyse sitten hiustenlähdöstä tai hikoilusta.
Tiedän, että tällaisista asioista puhuminen vaatii paljon rohkeutta mieheltä siinä iässä. Isälläni oli esikuvina Winston Churchill ja James Bond, ja näiden ikuisen maskuliinisten miesten ei hänen mielestään tarvinnut mitään kauneusapuja jäädäkseen historiaan.
Emme ehkä näe, mitä kulissien takana tapahtuu, mutta totuus on, että nämä sankarit ovat saaneet valtavasti kauneusapua. Löysin hiljattain kuvan Sean Connerysta ilman meikkiä ja stailausta – hän näytti aivan tavalliselta ruotsalaiselta eläkeläismieheltä. Tämä tieto hieman järkytti maailmankuvaani, täytyy myöntää.
Olen kuitenkin iloinen, ettei isäni koskaan saanut tietää tätä, vaan sai elää siinä uskossa, että jotkut miehet ovat geneettisesti komeita ja miehekkäitä – kykeneviä hyppäämään junasta, jahtaamaan kultahampaisia roistoja ja hurmaamaan vaaleita naisia – kaiken tämän tauotta kahden vuorokauden ajan ilman pisaraakaan hikeä.
Nyt ymmärrän paremmin, että Jamesilla oli varmasti kaikkien deodoranttien äiti, muuten se vaalea nainen olisi pyörtynyt pelkästä kainalon läheisyydestä.
No niin.
Suurin osa meistä pitää ihmisestä, joka on siisti, puhdas, tuoksuu hyvältä ja pitää huolta itsestään. Nykyajan mies hyväksyy tämän ja löytää oman tiensä ja rutiininsa – kaukana naisten maailmasta. Koen, että ajat ovat ohi, jolloin mies salaa lainasi puolison kosteusvoidetta tai antoi vaimon valita hajuveden (hänen oman makunsa mukaan). Nykyään ovistamme astuu sisään asiantuntevia, itsevarmoja miehiä, jotka tilaavat hajuvesiä tuoksunuottien perusteella ja keskustelevat partaterän kulmasta professorin asiantuntemuksella. Tai opastavat henkilökuntaamme siitä, miksi partaöljyssä on ohdakeöljyä eikä marokkolaista arganöljyä, jota hän pitää parempana.
Tämä on meille arkipäivää. Mutta arkeemme kuuluu myös mies, joka punastellen kysyy, löytyykö apua parranajon aiheuttamiin näppylöihin tai ohueen hair growth päähänsä – punastellen, koska pitää sitä edelleen nolona. Silloin ajattelen isääni. Ja vastaan, että hiustenlähtö on miehisyydestä kertova merkki, jota kannattaa kantaa ylpeydellä.
Mutta jos hän silti haluaa tehdä asialle jotain, meiltä löytyy ratkaisut.