Rikkoutuneet rajoitukset ja uudet oivallukset

– ystävänpäivän tarina

Lockdownit, kasvomaskit ja lähes olemattomat ravintolakäynnit. Miten pitää rakkaus elossa pandemian aikana? Gents tapasi kaksi pariskuntaa ja yhden sinkun, jotka kertovat, miten heidän rakkauselämänsä on pysynyt vireänä pandemian keskellä – rikkoutuneista rajoituksista uusiin oivalluksiin.

Tinder toi yhteen

Malin ja Anders, molemmat noin kuusikymppisiä, tapasivat deittisovellus Tinderissä juuri, kun koronaepidemia alkoi keväällä 2020. Molemmat olivat käyttäneet sovellusta jo ennen pandemiaa, mutta vasta kun korona sai jalansijaa Ruotsissa, he päättivät tavata kasvotusten.

– Työpaikalla puhuttiin paljon koronasta, ja tunnelma oli melkein hysteerinen. Siitä tuli vähän pelokas olo. Muiden reaktiot vaikuttavat helposti omaankin käytökseen. Siksi alussa kävelimme paljon ja harrastimme ulkoilua, Malin kertoo.

Mikä sai Malinin pyyhkäisemään oikealle juuri Andersin kohdalla, siihen hän ei osaa vastata, mutta jokin Andersissa antoi lempeän ja turvallisen vaikutelman.

– Jokaisella on omat mieltymyksensä, mutta lopulta persoonallisuus ratkaisee eniten. Hänestä jäi hyvä kokonaisvaikutelma, sanoisin. En olisi tavannut häntä, ellei jokin olisi vetänyt puoleensa. Näin se vain on – jotkut ihmiset vain karsiutuvat pois.

Vaikka he olivat jutelleet jonkin aikaa sovelluksessa, Malinia jännitti ennen ensimmäistä tapaamista. Hän tiesi, että oli olemassa riski, että paikalle ilmestyisi aivan toisenlainen henkilö kuin hän oli kuvitellut.

– Jos hän olisi tullut paikalle verkkareissa, olisin kääntynyt kannoillani. Se ei olisi tehnyt vaikutusta. Yhdellä ystävälläni oli treffit, joille mies saapui kotivaatteissa – hän yllättyi todella.

Etäisyyttä, mutta enemmän läheisyyttä

Pandemia vei suhteen nopeasti eteenpäin. Malin esitteli Andersin lapsilleen paljon aiemmin kuin olisi muuten tehnyt.

– Läheisyys syntyi nopeammin, koska kotona vietettiin enemmän aikaa yhdessä, jos halusi syödä tai olla muuten yhdessä. En ehkä olisi kutsunut miestä kotiini niin nopeasti ilman koronaa, Malin kertoo.

Lopuksi Malin ja Anders kertovat, että ystävänpäivää vietetään kotona, mutta rento ilta sohvalla ei tule kysymykseen.

– Kannattaa yrittää tehdä samoja asioita kuin olisi tehnyt ravintolassa. Ei vain kokata ja istua kotivaatteissa – sitä en tekisi koskaan. Sen sijaan kannattaa pukeutua ja laittautua. Panostaa vähän. Ehkä antaa jotain, minkä arvelee kumppanin arvostavan. Suosittelen tätä kaikille.

Vapaaehtoinen yksinäinen susi

Glenn on sinkkukonossööri, joka on ottanut pandemian tuomat haasteet rauhallisesti. Siinä missä moni muu on kärsinyt yksinäisyydestä, Glenn on käyttänyt ajan hyväkseen ja keskittynyt entistä enemmän itseensä ja omiin intohimoihinsa. Rakkaus on hänen kohdallaan jäänyt taka-alalle jo kauan sitten.

– Deittailu? Ei missään nimessä, en harrasta sellaista. Olen jättänyt sen kokonaan – olen ollut yksin niin pitkään. Viihdyn hyvin omassa seurassani, en kaipaa muuta. Älyllistä vaihtelua saan ystäviltäni ja harrastuksistani. Toki fyysistä läheisyyttä joskus kaipaa, mutta yksinolon hyödyt painavat enemmän – ja rehellisesti sanottuna ikäkin tekee tehtävänsä, ainakin omalla kohdallani.

Naiset ja taide

Perinteinen 8–17-työ jäi Glenniltä taakse jo vuosia sitten, kun hän huomasi, ettei se sovi hänen tavoittelemaansa elämäntyyliin. Sen sijaan hän loi omat sääntönsä. Nykyään illat ja yöt kuluvat maalaamisen ja kirjoittamisen parissa. Herätyskello? Se soi harvoin ennen puolta päivää. Elämäntapa, joka saa monet samanikäiset kohottamaan kulmiaan. Glennin mukaan olisi vaikea löytää joku, joka eläisi yhtä omintakeisesti.

– Yksin eläessä tulee helposti itsekeskeiseksi. Rauhaan tottuu, ja joskus toki miettii, että olisi mukavaa, mutta kyllästyisin varmaan nopeasti.

Vaikka Glennin elämästä puuttuu rakkaussuhde, hänen taiteensa kuvaa usein naisia. Kyse ei kuitenkaan ole romanssin kaipuusta – naiset ovat hänen mukaansa perinteinen aihe taiteessa. Myös hänen naispuoliset kollegansa maalaavat lähes yksinomaan naisia.

– Naisilla on kyky luoda runoutta kuvaan. He tuovat esiin tunnelmia omalla tavallaan. Ilmeissä on jotain, mitä ei muualta löydy.

Ystävänpäivä kalliin viinin seurassa

Ystävänpäiväkään ei saa Glennia luopumaan yksinäisyydestään. Ehkä hyvä illallinen hyvässä seurassa voisi saada hänet muuttamaan tapojaan, mutta mieluiten hän jättää päivän pariskunnille.

– Toki voi juhlistaa perhettä tai ystävää ystävänpäivänä, mutta minulle se on parien päivä, ja se sopii hyvin. Jos nyt todella päättäisin juhlia, laittaisin hyvän illallisen, avaisin kalliin pullon italialaista punaviiniä ja sytyttäisin muutaman kynttilän. Näin teen uutena vuotenakin.

Pandemian ansiosta yhdessä

Maaliskuun viileänä iltapäivänä 2020 Peter ja Fernanda tapasivat ensimmäistä kertaa. He olivat tutustuneet deittisovelluksessa ja sopineet tapaamisen puistoon Kööpenhaminan keskustassa. Heidän tiensä kohtasivat sattumalta. Pandemia esti Fernandaa matkustamasta Euroopassa, ja Peterin suunnittelema golfmatka Etelä-Afrikkaan peruuntui.

– Rehellisesti sanottuna pandemia on yksi syy siihen, että tapasimme alun perin. Ilman sitä olisimme molemmat olleet matkoilla, emmekä olisi koskaan kohdanneet, Peter kertoo.

Vaikka he olivat kiitollisia toistensa tapaamisesta, seuraavat kuukaudet olivat haastavia. Intensiivisen alun jälkeen heidän oli oltava erossa toisistaan.

– Mielikuvitus on tärkeää, jotta keksii jatkuvasti tekemistä, Fernanda sanoo. Vietimme paljon aikaa luonnossa ja päätimme yhdessä, mitä hauskaa ruokaa laittaisimme illalla. Pyöräilimme ympäri Kööpenhaminaa, pidimme piknikkejä eri puistoissa ja nautimme yhteisestä ajasta. Tiesimme kuitenkin, että päivä jolloin Fernandan olisi palattava kotiin, lähestyi koko ajan.

Lopulta Fernandan oli palattava hammaslääkärin työhön, perheen ja ystävien luo Chileen. Pitkä välimatka ja pandemian aiheuttama epävarmuus tarkoittivat, että kestäisi kuukausia ennen kuin he näkisivät taas. Suosituksista ja riskeistä huolimatta Peter otti vapaata teknologia-alan työstään Etelä-Ruotsissa jouluksi ja uudeksi vuodeksi ja matkusti Fernandan luo Chileen, jossa he viettivät kolme viikkoa yhdessä.

– Pahinta oli hyvästien sanominen, kun Peterin piti lähteä Chilestä kotiin. Hyvästit ovat raskaita, varsinkin kun tietää, ettei voi tavata ilman tarkkaa suunnittelua ja pitkää ennakointia, Fernanda kertoo.

Digitaaliset kohtaamiset ovat pelastus

Kun fyysinen läheisyys ei ole ollut mahdollista, digitaaliset kohtaamiset ovat olleet parin pelastus.

– Olemme varmistaneet, että puhumme joka päivä, lähes aina videopuhelun kautta, jotta voimme katsoa toisiamme silmiin ja tuntea toisen läsnäolon. Olemme molemmat panostaneet paljon aikaa ja energiaa, jotta tämä toimisi, Peter kertoo.

Helmikuussa parin piti tavata uudelleen, mutta pandemian vuoksi se ei ole mahdollista. Sen sijaan he viettävät ystävänpäivän muiden tavoin ruudun välityksellä.

– Aiomme laittaa ruokaa yhdessä ja nauttia toistemme seurasta. Pukeudumme kuin oikeille treffeille, jotta päivä tuntuu erityiseltä meille molemmille. On tärkeää uskaltaa pukea ylleen kauniit vaatteet ja alusvaatteet – etäisyydestä huolimatta voi saada aikaan tunnelmallisen hetken myös ruudun kautta.