Klassiset hajuvedet
Kirjoittaneet GlenN Lauritz Andersson & Denis Vasilije, tuoksuasiantuntijat
Tuoksujen maailman trendien seuraaminen eroaa huomattavasti hiusten ja partakarvojen muotivirtauksista, jotka tulevat ja menevät sykleittäin. Hajuvesien kehitys muistuttaa enemmän muotimaailmaa – siinä yhdistyvät toistuvat trendit ja asteittainen kehitys, jota ohjaavat ympäröivä maailma ja teknologiset edistysaskeleet.
1700-luvulle asti lähes kaikki hajuvedet olivat Floral-tyyppisiä, eli ne perustuivat luonnollisiin kukkaistuoksuihin, joita oli uutettu öljyihin. 1900-luvun alussa syntyivät kolme pääasiallista hajuvesikategoriaa, joita käytämme edelleen: Floral, Citruscologne ja Fougère.
Teollinen vallankumous mahdollisti keinotekoisten tuoksujen kehittämisen sekä luonnollisten tuoksuaineiden eristämisen. Fougère, kolmas tuoksuperhe, syntyi näin – Fougère Royale -hajuveden myötä, jossa yhdistyivät laventeli, tammen sammal ja synteettisesti tuotettu kumariini vuonna 1882. Uusien tuoksujen lisäksi hajuvedet tulivat edullisemmiksi valmistaa ja ostaa. Ehkä vieläkin merkittävämpää oli, että ne oli helpompi standardisoida ja kuljettaa, mikä teki hajuvesistä aidon teollisuudenalan.
1920–30-luku
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen markkinoilla hallitsivat yhä mannermaiset colognet ja englantilaiset laventelituoksut. Tunnettu esimerkki on aikakauden poikkeuksellisen kevyt ja raikas Acqua di Parma Colonia, joka lanseerattiin 1916 ja oli alun perin tarkoitettu käytettäväksi rintataskuliinassa.
1920-luku oli myös vuosikymmen, jolloin julkaistiin tuoksu, joka muutti paljon hajuvesimaailmassa. Tuohon aikaan lähes kaikki hajuvedet olivat unisex. Joitakin tuoksuja toki sävellettiin yksittäisille merkittäville henkilöille, kuten kun Creed loi ruusutuoksun kuningatar Victorialle vuonna 1845, mutta yleisesti ottaen hajuvedet oli tarkoitettu molemmille sukupuolille. Sitten tapahtui jotain:
Se oli juuri sitä, mitä olin odottanut –
hajuvesi, jollaista ei ollut ennen.
Naisen hajuvesi,
jossa on naisen tuoksu."
Näin kuvaili Coco Chanel omaa Chanel N° 5 -hajuvettään.
Miesten vastaavaa tuoksua saatiin kuitenkin odottaa yli kymmenen vuotta. Vuonna 1934 Caron julkaisi “Pour Un Homme” -tuoksun, jossa oli vanilja ja laventeli sekä pohjalla feromonit ja seetripuu. Vaikka miehille oli aiemminkin ollut partavesiä, kuten Proraso, tämä oli ensimmäinen tuote, jossa keskityttiin tuoksuun eikä pelkästään lääketieteellisiin ominaisuuksiin. Uutuustuoksusta tuli nopeasti valtava menestys ja se loi – aivan kuten Chanel N° 5 – kokonaan uuden markkinan.
Vuoden 1938 joulumarkkinoille Shulton täydensi naisten tuoksuaan uudella Old Spice -versiolla miehille, ja 80 vuotta myöhemmin se on yhä yksi maailman myydyimmistä miesten tuoksuista.
1940–50-luku
Toisen maailmansodan jälkeen miesten tuoksujen markkina jatkoi kasvuaan, ja parantunut hygieniataso sai monet aiemmin pelkkään partaveteen keskittyneet merkit huomaamaan, että pelkkä lääketieteellinen näkökulma oli vanhentunut.
Historiallisia esimerkkejä ovat mm. Floris No. 89 vuodelta 1951, Woody Aromatic -tuoksu, jota James Bond käyttää Ian Flemingin kirjoissa, sekä Pino Silvestre EdT, fougère-tuoksu vuodelta 1955, joka hurmaa yhä raikkailla vivahteillaan. 1955 oli myös vuosi, jolloin Chanel julkaisi Pour Monsieur -tuoksun, joka oli miesten vastine heidän ikoniseen No.5:een.
Seuraava esimerkki on klassinen Tabac Original, jonka sama hajuvesitalo lanseerasi vuonna 1959 ja joka on monille edelleen vanhan ajan miehekkyyden symboli. Guerlain julkaisi klassisen Vetiver-tuoksunsa vuonna 1958, jota ylistettiin sen rikkaasta ja maskuliinisesta sitrus- ja kukkaisvivahteiden yhdistelmästä, joita täydensivät voimakkaampi vetiver, sammal ja tupakka.
1960–70-luku
1960-luvulla Ranskassa lanseerattiin useita uusia ja kiinnostavia tuoksuja. Yksi esimerkki on Fabergén ikoninen Brut Pour Homme vuodelta 1964, joka toi miesten tuoksut kaikkien ulottuville. Diors Eau Sauvage vuodelta 1966 on toinen ranskalainen klassikko, ja Yhdysvalloissa Estée Lauder julkaisi Aramisin vuonna 1964. 1970-luku toi mukanaan designer-tuoksujen aallon miehille. Miesten hajuvedet – tai colognet, kuten niitä alettiin kutsua, kun parfyymin käsite varattiin naisille – olivat nyt vakiintunut käsite. Yhdessä uusien synteettisten tuoksuaineiden kanssa markkina lähes räjähti. Yleisimpiä olivat aromaattiset fougère-koostumukset, jotka saattoivat kallistua mausteiseen suuntaan. Esimerkkejä suunnittelijoista, jotka seurasivat Chanelin ja Diorin jalanjäljissä ja julkaisivat miesten tuoksuja, ovat mm. Paco Rabanne ja Gucci.
1980–90-luku
Ylenpalttisuuden vuosikymmenellä, 1980-luvulla, yhä useampi design-merkki halusi osansa uudesta markkinasta. Calvin Klein julkaisi ‘Calvinin’ 1980 ja 1984 oli Armanin vuoro ‘Pour Homme’ -tuoksulla. Seuraavana vuonna Hugo Boss toi markkinoille ‘Number One’ -tuoksunsa. Myös perinteiset hajuvesitalot julkaisivat kiinnostavia uutuuksia, kuten Creed vuonna 1985 klassisella fougère-tuoksullaan ‘Green Irish Tweed’, jossa yhdistyvät santelipuu, feromonit, orvokki, verbena ja iiris – ja joka on yhä todellinen julkkissuosikki. Vuonna 1988 julkaistiin Davidoff Cool Water, ensimmäinen todella merellinen tuoksu. Yhtäkkiä hallitseva sitrus oli poissa, ja tilalla olivat havupuut, minttu ja viileän suolaisen meren tunnelma.
Cool Water mullisti miesten hajuvesitaiteen”
Roja Dove
Seuraavalla vuosikymmenellä kaikki suuret design-merkit julkaisivat ensimmäiset miesten tuoksunsa, nyt raikkaammilla vivahteilla kuin aiemmin vallinneet aromaattiset fougèret. Kenzon Pour Homme (1991) oli esimerkiksi mausteinen merituoksu, ja Jean-Paul Gaultier’n Le Male (1996) oli itämainen merituoksu, jossa oli runsaasti minttua. Vuosisadan tuoksutrendit huipentuivat, kun Chanel – joka tavallaan aloitti kehityksen – julkaisi ‘Allure Homme’ -tuoksun vuonna 1999, jonka tärkeimmät tuoksuelementit, aivan kuten alkuperäisessä ‘N° 5:ssa’, eivät erotu yksittäin.
2000–10-luku
Samaan aikaan kun perinteiset tuoksutalot vahvistavat asemaansa, markkinoille nousee jatkuvasti uusia haastajia. Hermès ravisteli kenttää Terre d’Hermès -tuoksullaan vuonna 2006, Paco Rabanne julkaisi rohkean 1 Millionin vuonna 2008 ja Creed modernisoi profiiliaan suositulla statussymbolilla Aventus vuonna 2010. Tuoksuista on tullut olennainen osa modernia elämää, ja uusia haastajia astuu jatkuvasti esiin. Ajatus siitä, että modernin miehen tuoksun täytyy olla itämainen tai fougère, haihtuu, samoin kuin lähes satavuotinen käsitys siitä, että miesten ja naisten tuoksujen tulee erota toisistaan.
Uusien haastajien joukossa sukupuolineutraalius on uusi musta, uusi vanha normi. Lisäksi kehittyvän teknologian ansiosta pystymme pian eristämään yhä enemmän luonnollisia tuoksuaineita ja tuottamaan yksilöllisiä tuoksuja. On selvää, että tulevaisuus tuoksuu todella kiehtovalta!
